Korona ja koira

Maailma muuttui 13.3.2020 ja jokainen sai siitä varmasti osansa. Musiikin parissa työskenteleville tämä on ollut vakavan pohdiskelun aikaa. Artistin elämässä tämä on tarkoittanut ainoan tulonlähteen, eli keikkojen loppumista. Aluksi iski paniikki, kuinka pärjätä rahallisesti useita kuukausia ilman tuloja. Nyt myöhemmin on iskenyt totuus siitä, että tämä jakso elämässä kestää ainakin vuoden.

Olen ennen musiikkialalle siirtymistäni tehnyt muitakin töitä, mm. asentajana ja ravintolatyöntekijänä. Nyt viimeisen 15 vuotta olen kuitenkin panostanut vain musiikkiin ja siitä syystä tämän ammatillisen osaamisen hylkääminen tuntuisi epäonnistumiselta. Tiedän, että syy ei ole minun, mutta minkäs sitä ajatuksilleen voi. Olen kuitenkin vielä sellaista sukupolvea, joka on tottunut hyväksymään itsensä työn kautta.

Olen onnekas siinä mielessä, että minulla on perhettä. Perheen rooli ja vaikutus siihen, että olen nyt puoli vuotta myöhemmin enemmän tai vähemmän vielä järjissäni, on merkittävä. Haluan myös nostaa esiin erään toisen lääkkeen, nyt vuoden ikäisen Vehnäterrieri Kamun.

Kun suurimmasta paniikista keväällä oli selvitty ja kaikki keikat asianmukaisesti peruutettu, oli aika miettiä omaa jaksamista. Kun joku tökkii aamulla kuonolla poskeen, on se merkki, että ulos olisi hyvä päästä. Monena aamuna raahustin silmät puoliummessa taluttimen perässä. Ensimmäisinä viikkoina en usko nähneeni mitään, mitä ympärilläni tapahtui. Kaikki oli harmaata, myös kirjaimellisesti. Aamuiset kävelyreitit muuttuivat hieman pidemmiksi ja kuljeskelimme ensimmäistä yhteistä kevättä eteenpäin. Iltaisin kävelylenkeillä oli paljon aikaa miettiä itseään ja harrastaa itsesääliä, kunnes joku aina havahdutti nykäisemällä taluttimesta. Rutiinin ja liikunnan lisäksi minulla oli vuorovaikutusta tuon pentumaisella innolla asioihin suhtautuvan otuksen kanssa. 

Aloin kertoa Kamulle musiikkialan ahdingosta ja yrittäjän muutoinkin kurjista näkymistä. Kerroin jopa, että pian ei tule nappuloita kuppiin jos meno jatkuu näin. Koiraa kyseiset vuodatukset eivät kiinnostaneet, koska kevät alkoi tuoda värejä ja tuoksuja. Tajusin melko pian myös itse, että nyt olisi aika tarttua jäljelle jääneeseen maailmaan. Aloin seurata Kamun suhtautumista maailman tarjoamiin tilanteisiin ja pian huomasin että oma olo alkoi parantua. Muutamista sattumuksista inspiroituneena kirjoitin myös uuden kappaleen "Koira", joka julkaistaan nyt 25.9.2020. Olen ikuisesti kiitollinen tälle luontokappaleelle siitä, että hän ei päästänyt minua vajoamaan varjoihin, vaan veti takaisin valoon. Syntymäpäivälupauksena kerroin Kamulle, että niin huonosti ei käy, että nappulat loppuu.

      Mr. Märkäparta -kilpailu 2020.

Missä on vuosi 2018 ja mitä muuta?

Terves,

Huomasin juuri, että en ole kirjoittanut tälle blogilleni mitään koko vuonna 2018. Vaihtelevasta tuulesta huolimatta voin kai todeta, että olen ollut positiivisesti kiireinen. Tässä pieni poikkileikkaus tästä taakse jääneestä ajasta.

Vuosi 2018 alkoi luopumisella. Löimme yli kymmenen vuotta kuljettaneen ratsumme naftaliiniin ja ammuimme viimeisen keikan voimin Jaskan ja Paskan avaruuteen.

 Hyviä reissuja ja juttuja jäi paljon muistikirjaan ja vielä enemmän kirjan ulkopuolelle. Tämä oli eräänlainen aikakausien kääntöpiste ja uskon päätöksen olleen hyvä.


Heti perään julkaisin kolmannen albumini: Yölaulu. Arviot olivat mieltä ylentäviä, varsinkin kun niitä vertaa tuotannon pienimuotoisuuteen. Rakentelimme koko albumin kasaan Riipisen Tomin kanssa lähes kahdestaan ja instrumentoimme melkein kaikki soitinpelit kahdelleen. Kiertue toteutettiin myös duona ja se oli hyvä ja keskittymiseen pakottava tapa.

Amazoniin sain uuden moottorin kiinni juuri ja juuri Tampereen Hotrod ja Rock -näyttelyä edellisenä iltana. Auto ei nöyrtynyt tippaakaan isojen ja rahalla rakennettujen Ameriikanrautojen vieressä.

Eikä nöyrry vieläkään!

Keikkakesä oli kiireinen ja kesän viimeinen festivaali-keikka hoidettiin bändin kanssa tyylikkäästi. Matkat hoidettiin siten, että bändi ajoi isolla mustalla edeltä ja minä rytyytin perässä omalla vaunullani.

Koska kesälle jäi vielä hiukan ylimääräistä aikaa, niin äänitimme uutta albumia, muun muassa 1500 metriä maan alla, Pyhäsalmen kaivoksessa. Tämä kaivoksessa seikkailu kruunasi kyllä kaikki tekemiset pitkäksi aikaa. Samalla se oli hienointa ja kamalinta mitä on tullut tehtyä.

Näistä biiseistä julkaisimme ensimmäisenä biisin nimeltä Evoluution pää ja se voitti YLEn levylautakunta ohjelman. Naureskelin partaani, koska juuri tämä biisi oli mielestäni kaikista kauimpana radiosoitosta.


Vuoden loppuun kiertelin vielä kerran reviiriäni soolo-keikoilla ja sitten olikin aika Pukin ja Pakkas-Ukon. Vuosi 2018 jatkui osaltani ja tekemisteni osalta vielä pitkälle tämän nykyisen 19-vuoden puolelle ja siitä syystä en varmaan ole muistanut tänne kirjoitella. Pian onkin aika paketoida vuosi 2019, siihen ehtii tosin vielä koheltamaan vaikka mitä mukavaa ;)

Toivo Susi - 100 laulua Suomesta

Mitä näkyy ratin takana?

Tasan vuosi sitten ostin vanhan 1967 vuoden Volvo Amazon combin. Tässä vaiheessa mulla ei ollut vielä pienintäkään käryä, että mitä sillä tekisin. Olen keikkaillut ravintoloissa ja klubeilla reilun kymmenen vuoden ajan ja viime kesänä alkoi kyteä ajatus jostain muusta, erilaisesta. 

Noin vuosi sitten 9.9 oltiin bändin kanssa heräilty Red Neckin keikan jälkeiseen aamuun Jyväskylässä ja suunnattiin nokka kohti Iisalmen Irkkubaarin keikkaa. Rautalampi sattui siihen reitille sopivasti ja siellä oli bändikilpailu. Osallistuimme ja voitimme ne kekkerit. Oli todella hauska soittaa päiväaikaan kyläpahtumassa, jossa oli paljon ihmisiä ja kaikilla tuntui olevan hyvä fiilis. 

Rautavaara ja laulun 100 vuotta

Vanha musiikki kantaa mukanaan ajankuvaa ja kertoo tarinaa. Minua on aina kiehtonut myös vanhojen kappaleiden uudelleen sovittaminen ja esittäminen. Jostain käsiini eksyi Suomi 100 juhlaohjelmasta kertova uutinen, jossa kehotettiin liittämään oma hanke osaksi suurempaa kokonaisuutta ja täten juhlistamaan Suomea. Palaset napsahtelivat paikalleen ja näin syntyi Toivo Susi 100 laulua Suomesta -kiertue. Halusin tutustua Keski-Suomeen ja sen tapahtumiin paremmin ja samalla levittää lauluja syrjäisemmillekkin seuduille.

Yksin ei ole yhdessä

Yksi Hallintoneuvoston asettamista 100 vuotiaan Suomen juhlistamisen teemoista on yhdessä. Hankkeen organisointiin ja julkaisuun ei ollut montaakaan kuukautta aikaa, joten tarvitsin jostain apuvoimia. Otin yhteyttä ystäviin eri aloilta ja sain asialle paljon tukijoita ja kannustusta. Keski-Suomen liitto ja Musiikin edistämissäätiö lähtivät tukemaan kiertueeni kuluissa ja mahdollistivat täten myös taiteellisen  sisällön tuottamisen. 

Vanha uusi uskollinen

Useat yritykset halusivat myös olla mukana kiertueauton entisöinnissä. 

Suurimmat kiitokset kuuluvat seuraaville: Vähälä Yhtiöt, joka on jo pitkään tukenut minua tekemisissäni. Kele design, joka auttoi auton ulkoasun kanssa. Musikantti, jonka asiantuntemukseen voin luottaa äänentoistoasioissa. Motofix, jonka kanssa onnistuimme mm. rakentamaan autoon erityiset tassut. Kome Oy, auttoi tällaisen raskaan kaluston ajoon saattamisessa ja Vuoren Saku, joka pitää huolta, että kitarat ovat soittokunnossa. Ohjelmatoimisto Rocktalo organisoi kiertueen. Tämän lisäksi apuna oli muitakin, mutta te tiedätte itse ja olen toivottavasti muistanut myös kiittää. Radio kompassille tein kiertueeni aikana viikoittaisen reportaasin tien päältä, kiitos ja anteeksi myös siitä. 

 

Keski-Suomi kotina

Mitä maakunnasta sitten löytyi? Lähdin kiertämään Keski-Suomen kuntia kesäkuun puolessa välissä, enkä tiennyt mitä kesältä voisin odottaa. Nyt reilun kolme kuukautta myöhemmin osaan kertoa hiukan siitä, miten monimuotoisesti kesätapahtumia vietetään Keski-Suomessa . Alla muutamia tapahtumia joissa esiinnyin. Näiden lisäksi kiersin loput Keski-Suomen kunnat soittaen mitä erilaisempia keikkoja. Osallistuin katusoittokilpailuihin, tein yllätyskeikkoja kahviloissa, pubeissa ja kadulla, sekä soitin ja juttelin satojen ihmisten kanssa toreilla ja kauppojen pihoissa. Avaan tähän nyt muutaman sattumuksen.

Vitapolis, Muurame 14.6

Upea alkukesän päivä Päijänteen rannassa. Ihmisiä oli nurmikolla runsaasti ja tunnelma oli iloinen. Esiinnyin yleisölle, joka koostui mummusta muksuun. Tällainen esiintymiskokemus voimaannuttaa ja tällainen pitäisi jokaisen soittajan päästä kokemaan.

Jyväskylän Kesä, kävelykatu 6.7

Nappasin juontajan Volvon kyytiin kirkkopuiston reunalta ja ajelimme kävelykatua kompassille. Käsijarru päälle ja nopsasti lavalle. Settilistakin meni lennosta uusiksi, kun huomasin, että kompassin alue oli ihmisiä täynnä ja miksaaja nosti tästä johtuen volumet sille tasolle, että keskustan kerrostalojen väliin muodostui mahtava kaiku. Tämän jälkeen poikkesin vielä Jyväskylän satamaravintolassa soittamassa akustisesti turisteille.

Petäjävesi, Johan on markkinat 8.7 

Osallistuin bändikilpailuun. Osallistujia oli Kaustisten kansanmusiikkiosaajista alkaen, aina viiden hengen bändeihin. Loppuillasta paikallisen pubin omistaja palkkasi minut vielä soittamaan juhlakansalle.

Konnevesi, Savottamarkkinat 9.7

Esiinnyin veteraaniautojen esittelyalueen keskellä oman Volvoni vieressä, kuin mikäkin nokkakoriste. En tiedä juteltiinko enemmän autoista vai musiikista, mutta hauskaa oli.

Hankasalmi, Kihveli Soikoon 14.7

Avasin kyseisen tapahtuman omalla esiintymiselläni. Ihastuin paikkaan ja tapahtuman ihmisiin siinä määrin, että jäin kuulemaan illan kaikki esiintyjät. Loppujen lopuksi yöpaikan tarjosi tuttu ja turvallinen Amazon. Tähän tapahtumaan haluan uudelleen soittamaan, vaikka koko bändin voimin.

Näiden tapahtumien lisäksi löysin itseni välillä soittamasta mitä kummallisemmista paikoista, kuten esimerkiksi toreilta ja paljusta.

Uuraisilla esiintymisen lomassa tapasin paikallisen sanasepän ja sain Petäjäveden musiikkihistoriaa käsittelevän kirjan matkaani. 

Tässä vielä juttu Radiosta:

https://www.radiokompassi.fi/uutiset/keski-suomi-teki-vaikutuksen-kiertavaan-muusikkoon

Tuleva kolmas levy on mahdollista hankkia ainoastaan täältä:

https://holvi.com/shop/toivosusi/

Toivo Susi - Maailman selkäpuolella

Toivo Susi - Amazon race tulossa pian

Italia

Piti kirjoittaa kappale, mutta siitä tulikin tällainen katkelma:

Italia

Tämä on karua elämää, asia kerrallaan pitää käsitellä ja saattaa päätökseen. Missä ovat minun Italiani ja minun koskemattomat rantani?

Aamulla kun herään on kaikki edelleen turhan tuntuista, värit nollassa ja oloni on ohut. Koitan pukea vaatteet päälleni ja näen mielessäni irvokkaan kuvan television vitamiinijuomamainoksesta, jossa appelsiininpirteä supertavis syöksyy hymyssä suin, päivän haasteisiin.

Minä olen minä ja nämä elämäni lainalaisuudet ovat ja pysyvät. Ihastuttava helpotuksen tunne valtaa minut kun keitän vessapaperia suodattimena käyttäen kahvia... itselleni. Mietin kuinka ilahduttavaa olisi istua jonkin pienen Italialaisen kylän katukahvilassa ja sytyttää sikari, kun muuta kiireellisempää ei juuri sillä hetkellä olisi tarjolla. Keittiön viileä ilma pakottaa minut havahtumaan ja käärin itselleni sätkän viimeisestä rizzlasta ja lähes jauhoiksi muuttuneista tupakanpuruista. Poimin lattialta koppuraiset sukat, jotka ovat palvelleet minua hyvin jo muutaman päivän ajan. Jalkani sopivat niihin kuin nahkakenkiin -ajattelen.

Laitan puhelimeni lataukseen, koska illalla en viitsinyt, tai niin uskottelen itselleni. Saan kuitenkin itseni kiinni tästä ja muistelen kuinka odotin vielä yhtä viestiä sinulta nukahtamiseeni asti. Jos nyt kuitenkin lähtisin ja tapaisin sinut huoltamon kahvilassa, niinkuin olit ehdottanut? Mitä sitten? Joisimme kahvia ja änkyttäisin sinulle tyhjänpäiväisyyksiä. En minä ole mikään pelimies, nousukas tai millään tavalla trendikäs. Kun sinä puhuisit, tuijottaisin vajaaälyisen lailla sinun kasvojasi ja miettisin ne ensimmäiseksi ja viimeiseksi ajatukseksi unen ympärille. Miettisin paljon muutakin, mutta niitä ajatuksia en edes itse uskaltaisi katsoa. Olen varma, että kotiin kävellessäni olisin ahdistuneempi kuin nyt.
Poimin kulahtaneen coltin sytyttimen ikkunalaudalta ja menen parvekkeelle polttamaan savukkeeni. Räntäsade kastelee hiukseni ja käärimäni savuke maistuu kamalalta. Olen silti varma, että se on parasta mitä minulle on varattu.

-TS

Toivo Susi - Mitä tapahtui kesällä 2015