Italia
Tämä on karua elämää, asia kerrallaan pitää käsitellä ja saattaa päätökseen. Missä ovat minun Italiani ja minun koskemattomat rantani?
Aamulla kun herään on kaikki edelleen turhan tuntuista, värit nollassa ja oloni on ohut. Koitan pukea vaatteet päälleni ja näen mielessäni irvokkaan kuvan television vitamiinijuomamainoksesta, jossa appelsiininpirteä supertavis syöksyy hymyssä suin, päivän haasteisiin.
Minä olen minä ja nämä elämäni lainalaisuudet ovat ja pysyvät. Ihastuttava helpotuksen tunne valtaa minut kun keitän vessapaperia suodattimena käyttäen kahvia... itselleni. Mietin kuinka ilahduttavaa olisi istua jonkin pienen Italialaisen kylän katukahvilassa ja sytyttää sikari, kun muuta kiireellisempää ei juuri sillä hetkellä olisi tarjolla. Keittiön viileä ilma pakottaa minut havahtumaan ja käärin itselleni sätkän viimeisestä rizzlasta ja lähes jauhoiksi muuttuneista tupakanpuruista. Poimin lattialta koppuraiset sukat, jotka ovat palvelleet minua hyvin jo muutaman päivän ajan. Jalkani sopivat niihin kuin nahkakenkiin -ajattelen.Laitan puhelimeni lataukseen, koska illalla en viitsinyt, tai niin uskottelen itselleni. Saan kuitenkin itseni kiinni tästä ja muistelen kuinka odotin vielä yhtä viestiä sinulta nukahtamiseeni asti. Jos nyt kuitenkin lähtisin ja tapaisin sinut huoltamon kahvilassa, niinkuin olit ehdottanut? Mitä sitten? Joisimme kahvia ja änkyttäisin sinulle tyhjänpäiväisyyksiä. En minä ole mikään pelimies, nousukas tai millään tavalla trendikäs. Kun sinä puhuisit, tuijottaisin vajaaälyisen lailla sinun kasvojasi ja miettisin ne ensimmäiseksi ja viimeiseksi ajatukseksi unen ympärille. Miettisin paljon muutakin, mutta niitä ajatuksia en edes itse uskaltaisi katsoa. Olen varma, että kotiin kävellessäni olisin ahdistuneempi kuin nyt.
Poimin kulahtaneen coltin sytyttimen ikkunalaudalta ja menen parvekkeelle polttamaan savukkeeni. Räntäsade kastelee hiukseni ja käärimäni savuke maistuu kamalalta. Olen silti varma, että se on parasta mitä minulle on varattu.
-TS
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti