perjantai 14. marraskuuta 2014

Jaaha ja kylmäasemakeikkoja odotellen

Vuokrataan tämä blogitila vähäksi aikaa ihan oikeiden asioiden kodiksi. Lukekaa ja ihmetelkää mitä täällä tapahtuu. Teksti on ystäväni Jari Väyliön käsialaa.


RAVINTOLOIDEN TILASTA, ALKOHOLIMAINONNASTA JA VÄHÄN MUUSTAKIN
Olen työllistänyt itseni musiikkibisneksen keskellä nyt 8 vuotta. Tää on mahtavaa hommaa ja koen todellakin olevani juuri siellä missä pitääkin! 1.11.2006 perustin hyvän ystäväni kanssa Ohjelmatoimisto Rocktalon, jota edelleen viedään eteenpäin ja kehitetään. Se on meille erittäin tärkeä asia ja siksi ehkä tämä kirjoituskin nousee pintaan.
Vastaan itse työssäni kiertueiden ja erilaisten tapahtumien myynnistä ja tuotannosta. Edustan melko suurta ryhmää muusikoita, joiden etua työssäni pyrin vaalimaan. Teen myös itse keikkoja esiintyen erilaisissa tapahtumissa ja tilaisuuksissa ympäri maan. Keikkoja vuositasolla teen itse n. 100, joten koen, että tästä kentästä minulla on melko hyvä käsitys takataskussa.
Tämä viesti pitäisi todennäköisesti kohdistaa suoraan niille päättäjille, jotka ovat painamassa nappia kun päätetään mm. alkoholin mainontaan liittyvistä asioista tai esimerkiksi ravintoloiden ansaintamallin heikentämisestä. Mutta koska en sellaisia tahoja tunne, julkaisen ajatukseni täällä.
Tällä hetkellä ravintola-ala on todellisessa sillassa. Verohallinnon vuoden 2013 tietojen mukaan pahimmillaan joka viides ravintola on ollut verovelkainen. Tämä tieto on järkyttävä.
Yksinkertainen totuus on, että ravintoloissa ei käydä riittävästi kuluttamassa sen tarjoamia palveluita. Syitä on tietenkin useita, niinkuin aina. Ei voida kuitenkaan sivuuttaa sitä tosiseikkaa, että tällä hetkellä tiukentunut alkoholiverotus ja esim. mainontaan liittyvät vaatimukset vievät ravintoloista yhä enemmän asiakkaita johonkin muualle.
Edustamani ohjelmatoimisto myy vuositasolla n. 450-500 keikkaa ympäri Suomen. Fakta on se, että yksityistilaisuudet ovat selvässä kasvussa. Yhä enemmän järjestetään tilaisuuksia joissa vuokrataan tila, haetaan viinat Virosta, hankitaan bändi ja jaetaan kulut juhlijoiden kesken. Sitä kutsutaan yksityistilaisuudeksi. Todellisuudessa ollaan ravintolamaisessa ympäristössä, jossa kukaan ei valvo tilaisuutta mitenkään. Ja sitä viinaa, sitä on paljon. Olen ollut mm. keikalla eräässä omakotitalossa, jossa paikalle oli kutsuttu n. 100 vierasta. Pihalla oli viinoja varten kylmiöperäkärry, johon mahtui kävelemään sisään. Niissäkään bileissä ei järjestyksenvalvontaa tarvittu. Ei tietenkään, kyseessä oli yksityistilaisuus.
Aikuisten ihmisten tarve juhlia, kuluttaa esimerkiksi elävän musiikin palveluita ja pitää hauskaa ei katoa mihinkään. Tällä menolla se vain vaihtaa lokaatiotaan. Ravintolan valvottuihin oloihin ei ole enää mielekästä mennä. Ja se on surullista. Todella surullista.
Ravintoloissa painitaan isojen, koko alan ansaintamalliin liittyvien ongelmien kanssa. Samalla livekeikkojen kiinnostus nimenomaan ravintolaympäristössä on vaakalaudalla. Isot, ns. A-luokan nimet saavat vielä luotua "loppuunmyyty" -otsikoita, mutta valitettavan usein ravintoloitsija joutuu kuitenkin laittamaan illan päätteeksi merkittävän osan juomakatteestaan esiintymispalkkion maksamiseen. Tämä ala ei elä pelkästään kuumimmasta A-ryhmästä. Jos kulttuuri alkaa kuolemaan se merkitsee myös tähtien sammumista. Ilman pinnan alla kuplivaa ja elävää kulttuuria ei synny uusia tähtiä. Ei edes TV-formaattien avulla, se lienee jo kaikille selvää vuonna 2014.
Toivoisin, että tästä asiasta alettaisiin keskustelemaan enemmän oikeilla termeillä ja puhuttaisiin avoimemmin siitä mitä todellisuudessa tapahtuu. Heitän tässä kohtaa pallon myös kollegoilleni niin myynnin kuin itse keikkailunkin puolella. Mitä me voimme tehdä, että kansalle olisi tarjolla laadukasta hengenravintoa valvotuissa olosuhteissa ja mukavilla faciliteeteilla jatkossakin? Vai haluammeko, että maassamme ei ole enää ravintoloita joissa olisi elävää musiikkia?
En ole huolissani niinkään oman liiketoimintani tulevaisuudesta vaan koko kulttuurin elinvoimaisuudesta. Minusta ravintolassa on hienoa käydä katsomassa keikkoja ja vielä hienompaa on itse olla lavalla. Suomessa on mahtavia ihmisiä pyörittämässä näitä paikkoja ja he tekevät sitä työtä ihan koko sydämellään. Ei anneta sen kulttuurin kuolla. Käydään keikoilla ja ollaan aktiivisia ihmisiä myös muualla kuin täällä sosiaalisessa mediassa.
Pauli Hanhiniemi on joskus sanonut, että "näiden keikkojen merkitys ihmisille on vähän niinkuin huoltoasemien merkitys perheen lomamatkalle. Siellä pysähdytään ja virkistytään, että ollaan sitten taas valmiita tien päälle jatkamaan matkaa". Kadehdittavan hienosti sanottu!
Jyväskylässä
Jari Väyliö (Ohjelmatoimistoyrittäjä, muusikko ja musiikintekijä)