Illalla homma jatkui kaupungin tyylipuhtaimmassa rockmestassa Red Neckissä. Mukana lauteilla oli osa levyllä soittaneista muusikoista: Jari Väyliö, Sami Seppänen ja Tuomas Hytönen. Monta muutakin soittajaa toki levyllä vieraili, mutta tämä keikka tällä vahvistuksella. Henkilökohtaisesti tämä oli ensimmäinen hetki, kun osasin huokaista levyn teon aloittamisen jälkeen.
Levitin kaikki reissuun mukaan aikomani romut sohvalle ja totesin, että olkapäät tulevat irtoamaan. Normaalille keikkareissulle voi toki ottaa vaihtovaatteita ja vaikka toiset kengätkin, mutta nyt sitten pitäisi mennä kymmenen keikkaa todella pienellä. Osa rensseleistä tippui jo tässä vaiheessa pois, koska ne eivät yksinkertaiseti mahtuneet laukkuihin. Kitara, stomp-reino, mikki ja muutamat piuhat veivät lähes koko kitararepun. Pujotin vielä muutaman huuliharpun vetoketjujen saumoista sisään ja sitten piti miettiä, mihin makuupussi ja muut tärkeät vermeet runnotaan. Kuvassa hiukan mallia lähtötilanteesta.
Ovi lukkoon ja kohti Lahtea. Tiesin jo tässä vaiheessa, että seuraavan kerran kun tulisin mökin pihaan, niin kasvustot olisivat peitelleet kauniisti kaikki ruohonleikkurini tekopyhät jäljet.
Avoin tie antaa uskomattomia tunnelmia, melkein teki mieli pistää John Hiatt ja Open Road soimaan, mutta nyt piti päästä eteenpäin kuitenkin ilman ylimääräistä hälyä. Kun pakkaamishössötys alkoi laantua, alkoi elämä mukavasti keventyä. Kunnes olkahihnat osaltaan alkoivat poistaa tuota turhaan kepeyttä. Siihen olen tottunut, että alkumatkasta reppu painaa aina liikaa ja kengät alkavat jossain vaiheessa tuntua inhottavilta, joten ne asiat koitin nyt vain unohtaa.
Asseri Kingelin nappasi minut kyytiin, kun näki siinä könyämässä kohti isoa tietä. Tämä mies on mm. Supermoto 2012 kultamitalisti. Vaajakosken kahvi- ja kaljakaupalta on helppo lähteä Lahtea kohti, koska liikenneympyrässä vauhti hidastuu. Asserin kanssa piti tietysti ottaa yhteiskuva. Se on niin harvoin, kun kaksi näin atleettista kaveria saadaan mahtumaan samaan kuvaan.
Siinä tien varressa ehdin parinkymmenen minuutin aikana miettiä, että oliko tämä nyt sittenkään hyvä idea. Sain kuitenkin ennen olkapäiden palamista kyydin ja suoraa Lahteen asti. Tämän reissun ideaan tosin olisi paremmin sopinut joku puolenmatkan pätkäkyyti, mutta koska nyt oltiin niin alkuvaiheissa, niin uskoin koettelemustenkin vielä minut löytävän.
Lahdessa jäi mukavasti aikaa poiketa levykaupalla katsomassa, että ovatko saaneet levyt hyllyyn ja että onko julisteita kylällä.Kuljeskelin Lahden satamassa ja huitaisin pikaiset päivätorkut riippuheinussa. Keinun toinen pää oli sidottu vanhaan ja ylvääseen koivuun ja toinen pää kevytmetalliseen lyhtypylvääseen. Urbaania samoamista sanon minä.
Päivän askareisiin tästä eteenpäin kuului sitten rakkolaastariostoksilla käyminen. Onnuin pitkin Lahden satamaa ja kävin katsastamassa sen pusikon, missä olin viime kesänä yötä. Levykaupankin avasin pariin otteeseen ihan vaan siinä kävellessä. Mukavia ihmisiä. Yöpaikkaakin minulle tarjottiin ja numeron otin toki talteen.
Keikka oli huikea, kiitos kaikille paikalla olleille. Olin varautunut siihen, että ilta olisi hiljainen, mutta toisin kävi. Tätä paikkaa suosittelen ihmisille varauksettomasti, se on hieno.
Tässä osa ensimmäisen päivän tapahtumista. Jos joku haluaa kommentoida tapahtumia, niin tehköön sen vapaasti. Olisi mukava olla yhteyksissä kaikkien tapaamieni hienojen ihmisten kanssa. Kommentoikaa joko tänne tai toivosusi.susi@gmail.com.
Kiitos, jatkan tätä kirjoittamista piakkoin. -Sus
