keskiviikko 2. huhtikuuta 2014

Maailman selkäpuolella -kiertueen liftaukset III

Kesä tulee kohisten ja tajusin juuri, että pian on taas aika kuljeskella reviirillä. Olen talven pitkinä pimeinä aikoina kulkenut keikoille pääasiassa omalla autolla, mikä on ollut ajoittain melko tympeää. Siinä istut, tuijotat pimeyteen ja roikut kumirenkaassa, jee!

Kertoilen tähän vielä muutaman pääpointin edellisen kesän pisimmästä reissusta kesäkuussa. Reissuun siis mahtui 10 keikkaa, 1500 kilometriä ja kahden viikon ulkoruokinta. Nyt kun innolla odotan taas uusia seikkailuja, on hyvä palauttaa faktoja mieleen.

Olin heittänyt keikan Nokialla ja heräilin outo, mutta tuttu tunne otsassani. Siirsin vartaloni takaisin tielle ja lähdin suuntaamaan kohti nettihuutokaupassa selvinnyttä osoitetta. Ihastuttava Nokialainen pariskunta otti minut Kuplansa kyytiin ja pääsin melko lähelle sunnuntain koitosta, tai niin luulin.


Sunnuntai hävisi johonkin, kiitos siitä. Mikäs se ihmistä yleensä odottaa maanantaina, no aamuiset haastattelut Tampereella tietysti. Onneksi sain kyydin isännältä, koska muuten olisi Aamulehden morossa ollut varmasti tyhjä kansi. Haastattelut purkkiin ja silmät kohti Helsinkiä.

Helsinkiin liftaaminen ei ole koskaan ollut näin vaikeaa. Kymmenen metrin välein seisoskeli hampuuseja tien varressa liftaamassa. Oli ilmeisesti ollut Tampereella festivaali ja nyt joku muukin halusi pois. Vaikka en ollut varmasti pussin kaunein peruna, niin eräs ihastuttava nainen poimi minut Volvo XC90 kulkupelinsä kyytiin. Tämä oli pienoinen ihme, koska olin kitarani kanssa kääriytyneenä riippukeinuuni, sillä vettä tuli taivaalta aivan Vit...paljon. Huomautuksena näsäviisaille, että riippukeinuni ei ole verkkomallia! Olisiko ollut Toijala, jossa jäin huoltoasemalle mietiskelemään seuraavaa siirtoa. Kului ehkä viisi minuuttia ja taas oltiin moottoritiellä. Keskustelimme scifi-leffoista ja maailman tilasta tämän noin 50-vuotiaan ATK-insinöörin kanssa ja matka meni mukavasti Audin nahkapenkeillä.

Viimeisen pätkän kisahallin kellariin menin jonkun perheen kyydissä, joka oli tullut katsomaan jotain hevibändiä. Sitten sulauduin Helsingin iltaan. Aamulla taas pari radiohommaa ja siitä erään paikallisoppaan kanssa kohti On The Rocksia. Tuon illan keikka jäi vahvasti mieleen huikeana kokemuksena. Helsingin jälkeen raavin kapisen raatoni Jyväskylään, josta hain lisää levyjä matkaan.

Jäljellä oli vielä Tampereen ja Seinäjoen keikat. Kaivan vielä muutaman kuvan näistä tapahtumista ja kirjoitan nämä tapahtumat tässä parin viikon sisällä. Pakkohan ne on kirjoittaa, kun seuraavat reissut alkavat tulla ylle!