Nyt ratsastin ruotsalaisella aasillani Lappeenrantaan, lähes äiti Venäjän maille asti. Lappeenrannassa oli linnoituksen yö, joka tarkoitti sitä, ettei minulle ollut sijaa majatalossa. Arvooni soveltuva huone kuitenkin löytyi ja se oli nimetty enteilevästi: Husaari.
Tuollaisen 1400-luvun ratsusotilaan tavoin marssin keikkapaikalle Coffeehouseen. Tulihan siitä hyvin valvotun ja nälkäisten miesten kanssa Hartolassa soitetun keikkayön jälkeen loistava terassifiilinki. Soittelin luuttua, join mallasta, nautin samalla kitaran tuomasta ylivallasta. Jätin tappamatta ja virtaan heittämättä kaikki alle kaksi-vuotiaat lapset. Jäivät sinne kasvamaan.
-T
