Korona ja koira
Maailma muuttui 13.3.2020 ja jokainen sai siitä varmasti osansa. Musiikin parissa työskenteleville tämä on ollut vakavan pohdiskelun aikaa. Artistin elämässä tämä on tarkoittanut ainoan tulonlähteen, eli keikkojen loppumista. Aluksi iski paniikki, kuinka pärjätä rahallisesti useita kuukausia ilman tuloja. Nyt myöhemmin on iskenyt totuus siitä, että tämä jakso elämässä kestää ainakin vuoden.
Olen ennen musiikkialalle siirtymistäni tehnyt muitakin töitä, mm. asentajana ja ravintolatyöntekijänä. Nyt viimeisen 15 vuotta olen kuitenkin panostanut vain musiikkiin ja siitä syystä tämän ammatillisen osaamisen hylkääminen tuntuisi epäonnistumiselta. Tiedän, että syy ei ole minun, mutta minkäs sitä ajatuksilleen voi. Olen kuitenkin vielä sellaista sukupolvea, joka on tottunut hyväksymään itsensä työn kautta.
Olen onnekas siinä mielessä, että minulla on perhettä. Perheen rooli ja vaikutus siihen, että olen nyt puoli vuotta myöhemmin enemmän tai vähemmän vielä järjissäni, on merkittävä. Haluan myös nostaa esiin erään toisen lääkkeen, nyt vuoden ikäisen Vehnäterrieri Kamun.
Kun suurimmasta paniikista keväällä oli selvitty ja kaikki keikat asianmukaisesti peruutettu, oli aika miettiä omaa jaksamista. Kun joku tökkii aamulla kuonolla poskeen, on se merkki, että ulos olisi hyvä päästä. Monena aamuna raahustin silmät puoliummessa taluttimen perässä. Ensimmäisinä viikkoina en usko nähneeni mitään, mitä ympärilläni tapahtui. Kaikki oli harmaata, myös kirjaimellisesti. Aamuiset kävelyreitit muuttuivat hieman pidemmiksi ja kuljeskelimme ensimmäistä yhteistä kevättä eteenpäin. Iltaisin kävelylenkeillä oli paljon aikaa miettiä itseään ja harrastaa itsesääliä, kunnes joku aina havahdutti nykäisemällä taluttimesta. Rutiinin ja liikunnan lisäksi minulla oli vuorovaikutusta tuon pentumaisella innolla asioihin suhtautuvan otuksen kanssa.
Aloin kertoa Kamulle musiikkialan ahdingosta ja yrittäjän muutoinkin kurjista näkymistä. Kerroin jopa, että pian ei tule nappuloita kuppiin jos meno jatkuu näin. Koiraa kyseiset vuodatukset eivät kiinnostaneet, koska kevät alkoi tuoda värejä ja tuoksuja. Tajusin melko pian myös itse, että nyt olisi aika tarttua jäljelle jääneeseen maailmaan. Aloin seurata Kamun suhtautumista maailman tarjoamiin tilanteisiin ja pian huomasin että oma olo alkoi parantua. Muutamista sattumuksista inspiroituneena kirjoitin myös uuden kappaleen "Koira", joka julkaistaan nyt 25.9.2020. Olen ikuisesti kiitollinen tälle luontokappaleelle siitä, että hän ei päästänyt minua vajoamaan varjoihin, vaan veti takaisin valoon. Syntymäpäivälupauksena kerroin Kamulle, että niin huonosti ei käy, että nappulat loppuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti