Toivo Susi

Nuku, älä lähde pois, Nuku siinä.

2012-01-20T10:23:00.000-08:00

Hyvää iltaa.

Tiedättekö miltä tuntuu, kun makaa aivan hiljaa ja toivoo, että toinen ei heräisi. Että aamu ei koskaan tulisi. Se tunne kun kaikki voi hajota jos edes ilma liikkuu. Yritimme poikain kanssa saada tuon tunteen purkkiin ja tässä se on. Olkaa niin rakkaita, että kokeilette uutta Toivo Sutta ja Nälkäisiä Miehiä.

http://toivosusi.fi/

Koskas täälä on viimeksi oltu?

2012-01-05T04:08:00.000-08:00

Morjesta kaikille!

Nyt on tuvassa lämpö jo noussut mukavaksi, mutta ei ollut vielä eilen. Tullessa mittari näytti 0°c, sisällä! Pökköä pesään ja jotain kynttilöitä tulille, että näkee.

Pari tuntia ja olosuhteet alkoi olla siedettävät, tai aika kivat.

Vähän sitä ratiota isommalle ja kyllä täällä ihan tunnelmaan pääsee.

Aamulla paistoi aurinko, joten näki kompuroida aamupalaa. Tässä siis ajan hengen mukaista karppausruokaa (silkka vahinko). Oikealla puolella kuvassa todellista extreme laihdutusruokaa, tai käsienpesuvettä.

Uskon että mua ei tarvita ja osaatte itsekin siellä jossain. Rakkautta; veer ever juu aar!

-T

Paltahovin, hoviosuus

2011-11-29T01:24:00.000-08:00

Tärppi?

2011-11-19T00:46:00.000-08:00

Moron,

Kajaanissa ollaan ja yllätys: Lunta sataa! Eilinen ilta Hospodassa oli oikein maukas, eikä pilkästään juomien muodossa. Pientä painia oli sen suhteen, että kumpi huutaa lujempaa, muutama asiakas (n.100 henkeä) vai minä. Mulla oli tietysti 1300w toistotehoa, joten voitin pelin lopulta. Nyt vähän tinnittää. Tämmönen oli eksynyt paikallislehteen…

-T

Walkabout 2011

2011-10-23T06:57:00.000-07:00

Joskus on vaan pakko irrottaa ja lähteä. Olin luvannut ajella kiertuebussin parkkiin Vantaalle ja lähdin ajelemaan aamutuimaan.

Vaajakoskelta nappasin ensimmäisen liftarin kyytiin ja voitte uskoa Liettuan pojan ilmettä, kun pysähdyin bussilla häntä poimimaan. Tämä mies oli viittä vaille valmis lentäjä, siis asennemies. Oli kuulemma saanut osakseen naurua, kun oli liftannut Lappi-kyltin kanssa pari päivää aiemmin. Jätin auton ja Antoniksen Vantaalle ja sanottiin moro!

Nappasin kitaran selkään ja siirryin jalkojeni päälle. Vantaa oli avattu kaivinkoneella monesta kohtaa ja jouduin kiertelemään ainakin 5-kilometriä, että pääsin moottoritien risteykseen. Ei muuta, kuin peukalo ylös ja kolmas auto nappasi minut kyytiin. Ensimmäinen autoilu kesti vain Hyvinkäälle, josta rupesin etsiskelemään seuraavaa autoa pohjoiseen.

Seuraava herrasmies heitti minut Mäntsälään, joka laulusta huolimatta, ei enää ole minulla mielessä. No, Mäntsälä mielessäin siirryin terassille päiväoluelle ja viiden minuutin päästä löysin itseni syvistä keskusteluista erään vanhemman keikkamuusikon kanssa. Loppukaneettina näistä keskusteluista oli, että kun on kerran keikkailun aloittanut, ei sitä voi lopettaa!

Lähdin kävelemään maalaismaisemissa kohti Lahtea. Jokainen reissu on opettanut aina jotain ja niin myös seuraava kyyditsijäni. Vanhempi mukava leidi sanoi, ettei pelännyt ottaa minua kyytiin, koska hänen elinaikaennusteensa on kuukausi. Mitäpä tähän sanoisi. Keskustelimme tunnin ehkäpä elämän tärkeimmistä kysymyksistä ja hän tiputti minut Lahden keskustaan.

Lähdin etsimään paikkaa majatalosta, mutta sitä ei ollut, eikä tallia löytynyt. Haahuilin

kaupungilla hetken ja suuntasin linja-autoaseman vierestä alkavaan puistoon. Siellä olikin mukavasti väkeä ja hetken päästä olin jo soittamassa syntymäpäiväsankarille onnittelulaulua.

Istuskelin ja keskustelin näiden mukavien ihmisten kanssa muutaman hetken ja lähdin etsimään yöpaikkaa.

Lahden satama yöllä on aika kaunis näky, en olisi uskonut. Joku huusi, että jos kerran on kitara selässä, olisi syytä tulla heidän laivaansa. Menin ihmettelemään tätä kutsua ja minuuteissa sain eteeni lohikeittoa ja ruisleipää, lättyjä, olutta ja vielä punaviiniäkin. Soitin muutaman laulun kiitokseksi ja etsin ryteiköstä sopivia oksia riippukeinulleni.

Kun nukkuu pusikossa, keskellä lahden satamaa, niin näkee ja kuulee kaikenlaista. Muutamia humalaisia kompuroimassa keskenänsä ja kuseskelemassa toistensa päälle ja yöllisiä lintuparvia sekoilemassa samoissa puskissa, joissa minun olisi ollut tarkoitus nukkua rauhassa. En tiedä kummat pelästyivät enemmän, minä vai ne.

Aamulla kömmin rantaan, mummukoiden kanssa aamu-uinnille. Oli sekin kokemus. Siitä sitten linja-autoaseman baariin aamupalalle ja sen jälkeen jalat alle ja tielle. Kävelin jonkin matkaa Jyväskylän tietä ja sain kyydin pohjoiseen. Seuraava kysymys kuului näin: Minne olet menossa? Vastasin että ei sen väliä ja löysin jonkin aikaa myöhemmin itseni Sysmästä.

Sysmä on kylä, jossa ei varmasti asu ketään talvella. Kesällä siellä olikin sitten vähän perkeleesti väkeä. Hirvittävä lentomuurahaisinvaasio iski kesken lompsottelun, joten pakenin muutaman tunnin Sysmää ihmetelleenä kohti Jyväskylää. Muutamien kummallisten sattumusten kautta pääsin lopulta Jyväskylään ja tällä kertaa reissu ei kestänyt tämän kauempaa. Hyvä niin, ompahan aikaa kirjoittaa tämäkin päiväkirja pois kuleksimasta.

Nim. Jos näette tienvarressa vesisateessa märän Suden, ottakaa kyytiin.

-T

Maailman selkäpuolella

2011-07-28T07:35:00.001-07:00

Hei millä me mennään?

2011-07-15T03:19:00.001-07:00

Linja-autossa on myös tunnelmaa, linja-autossa...

Luullakseni olen Suomen ainoa täysimittaisella keikka-bussilla keikkaileva trubaduuri, saatan olla siinä mielessä hieman hömö, että auto kuluttelee menovettä sellaisen 25-litraa /100km.

Oli miten oli, on autossa hyvä pitää jatkoja ja keloja. Maisemat näyttävät suurista ikkunoista kauniimmilta ja oluet ovat jääkaapissa kylmempiä!

-Haa,

-Toivo

Kiertuetta odotellessa muutamat

2011-06-29T00:00:00.000-07:00

Rakas päiväkirja, siitä on aikaa! Mistä, en edes muista, kun siitä on niin paljon aikaa. Jaa mutta kesä on tullut ja vanha putkiradio soi komeasti Suomen kesässä. Rakentelin sitä talven pimeinä tunteina. Tulevana lavvantaina 2.7 sen murinaa voi kuulla Lappeenrannassa!

Kesän suuri karavaani starttaa 8.7 ja ottaa välilepoa 23.7 jatkaakseen syksyllä uudelleen? Mukana siis Oliver ja kumppanit, eli Sus ja Nälkaiset Miehet.

Nähtäillään
-T

Levyn teko etenee...

2011-05-31T00:41:00.000-07:00

Tynkkynen, Kekkonen, Kekkonen, Tynkkynen

Kuten kuvasta näkyy, levyn tekeminen etenee.

Jotain iloista on tapahtunut, saimme touhuumme taiteellisen tuottajan: Valtteri Tynkkysen.
Tynkkynen, tuo YUP:n bassotaiteilija avittaa seuraavaksi meidän bändiämme taiteellisesta suosta.

Ylä-Ruthin keikka oli oikein piristävä kokemus ja paikalla olivat taas vain parhaat ihmiset.

Kesällä on kovasti paljon keikkaa, joten tsekkailkaa www.toivosusi.fi ja törmäillään

-T

Bändin nimi vaihtoon, ei jätkät

2011-05-03T05:29:00.000-07:00

Toivo Susi ja Janoiset Miehet olisi osuvampi nimi tälle orkesterille. Freetimen Freelive oli miellyttävä kokemus ja kaikille jäi siitä otsaan muistoksi särky.
Huomatkaa kuvassa vasemmalla osa Oliverin pojista harmistuneina. Laittoivat oluensa Janoisten Miesten kanssa samaan kaappiin, voi voi!

Kuvassa keskellä musiikkialan pysyvin fakta: -Soittaja juo ja artisti maksaa!

Kiitos Freetimen asiakkaille, oli mukavaa jaloitella koko bändiä vaihteeksi.
-Toivo

Nälkäiset Miehet korkattu

2011-02-07T08:01:00.000-08:00

Olipa asiallinen viikonloppu, kaksi tuntuvaa keikkaa. Nyt alkaa 'mä kierrän ympäri maan' tyyppinen toiminta tällä mukavalla neljän koiran porukalla.

Ernesti Hemingway

2011-01-10T23:29:00.000-08:00

Nyt on aika suurten urotöiden, vietän viikonlopun Ernestin baarissa Jyväskylässä. Sitä, mikä tässä on niin suurta, en osaa sanoa, koska eihän omilta rappusiltani ole kuin muutama kusema Ernestin baarille. Tämä matka on testattu kävellen kymppikassin kanssa; muutama kusema.

Tulkaa toki viettämään iltaa minun ja muiden kanssa. Soittelen molempina iltoina 23.00 alkaen sekä omia, että lainattuja biisejä.

Nähdään.

-Toivo

Se on Pano mikä kannattaa, ei otto

2010-10-04T03:44:00.000-07:00

No niin, Tampereen Linnainmaa tuli tutuksi viime viikonloppuna Sherwoodissa. Nyt nokka alkaa näyttää kohti joulua, joten soittelin ihmisten iloksi "Onhan Jouluyö" kappaleen, jossa hyvin perinteisesti isäkin lupailee olla lyömättä enää.

Kadulla sattui ja tapahtui kaikenlaista. Oli -hetken laulua ja tällaista rahan automaattiin laittoa, eli panoa! Huh huh...

Susi Karhussa Kotkassa

2010-09-12T02:13:00.000-07:00

Hotelli Karhu oli iloinen yllätys. Artistien ylöspito oli loistavaa ja siitä intoutuneena soitimme tosissamme.
Karhula antoi meille kummallisen esimerkin siitä, että eivät kaikki ihmiset ole sitä porukkaa, joka valittaa valomerkin jälkeen, kun ei enää viinaa saa ja ravintolaan ei saa muka jäädä yöksi. Karhulassa on täpana olla sen verran päissään, että jos bändi lopettaa ennen pilkkua, kukaan ei edes osaa vilkaista kelloa ja kyseenalaistaa, vaan karhulalaiset hoipertelevat tyhjäpäisinä pää täynnä kotiin. Kotona todennäköisesti tajutaan, että voihan saatana, vielä olis kerinnyt ostamaan pöydän täyteen viinaa ja vaikka vähän tappelemaankin. Näin Karhulassa. -Toivottaja

Husaari olen minä sodassa

2010-08-09T08:12:00.000-07:00

Nyt ratsastin ruotsalaisella aasillani Lappeenrantaan, lähes äiti Venäjän maille asti. Lappeenrannassa oli linnoituksen yö, joka tarkoitti sitä, ettei minulle ollut sijaa majatalossa. Arvooni soveltuva huone kuitenkin löytyi ja se oli nimetty enteilevästi: Husaari.
Tuollaisen 1400-luvun ratsusotilaan tavoin marssin keikkapaikalle Coffeehouseen. Tulihan siitä hyvin valvotun ja nälkäisten miesten kanssa Hartolassa soitetun keikkayön jälkeen loistava terassifiilinki. Soittelin luuttua, join mallasta, nautin samalla kitaran tuomasta ylivallasta. Jätin tappamatta ja virtaan heittämättä kaikki alle kaksi-vuotiaat lapset. Jäivät sinne kasvamaan.

-T

Läntinen-Susi-Vaara

2010-07-18T08:10:00.001-07:00

Voi morjesta! Nyt oli Kokkolan väki mukavasti paikalla ja aivan loistavasti mukana. Erityismainintana eräs puukkojen tekijä, jonka kanssa toivottavasti päästää sopimukseen, jossa saan puukon Susi-logolla! Kokkolan ilta antoi hyvän keikan lisäksi myös aivan uuden idean. Koska Tommi Läntinen on Kokkolassa kova juttu ja Tero Vaara on kaikkialla universumissa ehdottominta gutaa, täytyy perustaa uusi trio: Läntinen-Susi-Vaara! Soitamme tavoistani poiketen myös näiden eri hiustyylein varusteltujen kaverusten kappaleita. Kiitos Kokkolalle!

Rock-Jumala

2010-07-03T07:04:00.000-07:00

Rock-Jumala pyysi uhraamaan jonkun levyn alttarilleen, jotta saisin pitää tänään ääneni. Viimeksi Lappeenrannassa jouduin syömään kyypakkauksen. Nyt uhrasin levyn, eikä tuntunut ollenkaan pahalta. Ostin kaikki ja uhraan näitä sitä mukaan, kun tarvitaan. Vaan eipä taida näissä olla kovin paljon tehoa!

Toivo elää.

Toivoa saa Toivoa radioon!

2010-06-24T03:20:00.000-07:00

Nyt kannattaa aktivoitua, sillä paras teistä kaikista on se, joka toivoo Toivon radioon.

http://www.radiojkl.fi/includes/feedback.php

Oletko valmis?
Jee!
Sus
tulee!

-T

Ikaalinen ja tissit

2010-06-19T02:40:00.000-07:00

Olipa kerran tyttö joka kauniilla hymyllä ja yhdellä pienehköllä tissiparilla oli tottunut saamaan kaiken mitä halusi. Tulipa tämä tyttö kerran Toivo Suden keikalle ikaalisiin ja yritti lumota vanhan Suden antamaan maagisen susihaarniskansa tytölle ilmaiseksi. Vaan eipä tämä tissipari tajunnut olevansa tekemisissä viskin kyllästämän suurpedon kanssa ja tämä taisto jäi siten lyhyeksi ja epätasaiseksi. Tällä toiminnallaan Susi halusi opettaa tytölle, että kaikki asiat eivät ole ilmaisia, paitsi jos on oikeasti isot tissit. Alla kuva haarniskasta ritarin yllä.

Hilirimpsis sanos Mänttäläinen!

2010-06-06T09:15:00.001-07:00

Morgan Kane oli keikkapaikkana 5.6 ja meininki oli hyvä. Erityisen suuret kiitokset haluan osoittaa omistajataholle ja henkilökunnalle, viihtymisestä ei olisi voinut tehdä kohdallamme enää parempaa.
Ihmiset olivat ravintolassa osa lakki päässä ja toiset paita paidan alla. Tällä yritän vihjata siihen suuntaan, että varastaminen ei ole kaunis teko!
Tulevana viikonloppuna julkistetaan kesän hittituote: Toivo Susi T-paita.
Tulkaas keikalle hakemaan sellainen, koska kaikilla parhailla sellainen sitten on.

-Saako Toivoa?

Löysin netistä itseni

2010-06-03T02:47:00.000-07:00

Ikahovi näytti kyntensä

2010-04-22T05:24:00.000-07:00

Vierailimme taannoin Ikaalisissa ja homma meinasi vakavasti luisua käsistä. Yleisöstä joku tarjosi meille maistiaisiksi "arkunnaulan", tämä oli naula arkkuun. Suunnittelun kukkanen vaati lähes kaikki baarimikon voimat ja osaamisen. Drinkin salaiset ainesosat olivat näet: kädenlämmin vesi ja kossu. Tässä tulos:

Katsokaa nyt tätä ilmettä!

Salakähmintää Virroilla

2010-04-12T00:57:00.000-07:00

Viime viikonlopun aikana oli kaikki niin salaista, että kukaan ei tiennyt mitään. Ne jotka muuten viikonlopun päättyessä olisivat tienneet jotain, unohtivat senkin vähän mitä luulivat tietävänsä. Onneksi meille täällä pohjolassa myydään laillisesti aivoja sulattavaa tavaraa ravintolan tiskiltä, jotta tämä kaikki olisi mahdollista. Alkoholi-1, Susi-0.

Olivat tehneet hienon julisteenkin, ne jotka tiesivät liikaa.

Joku yleisöstä ehdotti, että tässä pitäisi alkaa jumalaiselle polulle ja ryhtyä tekemään gospelia. En tiedä oliko keikka niin jumalainen, vai suoraa saatanasta? Ensimmäisen levyn nimi voisi olla vaikka "Sus siunakkoon". -TS

Tien maku takahampaissa

2010-03-21T12:03:00.000-07:00

Olutta, olutta ja soittamista kuului julkaisuviikonloppuun. Onnellinen on nyt virallisesti maailmalla ja voimme pestä takahampaista oluenmaun. Tässä maistiainen niille, jotka eivät päässeet paikalle:

Onnellinen - julkaistaan

2010-03-15T04:06:00.000-07:00

Ihqua, Onnellinen julkaistaan nyt!

Perjantaina 19.3 laitan kaikkiin profiileihini, tänne blogille, nettiin, webbiin, skypeen, wase-buukkiin, muihin kirjoihin ja vielä tatuoin otsaani, että "tänään tykkään, onnellinen julkaistaan".

Amarillossa on melkoiset kekkerit, siis kaljaa, sapuskaa ja sappikivien kovuinen keikka!

Esikuuntelua voi suorittaa osoitteessa:
http://www.myspace.com/toivosusi

Keikalla kaikki on kuitenkin vielä parempaa, paitsi ehkä kalja, tai en osaa vertailla.

-T

Toivo Susi ja Nälkäiset Miehet Tiellä.

2010-03-15T03:44:00.000-07:00

On melkoisia jätkiä nuo Nälkäiset Miehet. Keikkamatkalla autossa tiellä, roudatessa tiellä ja kun pitäisi odottaa tienreunassa keikalle lähtöä, niin ei kun ollaan tiellä!
Toisaalta taas, keikalla ovat paikallaan, mutta vetävät homman hienosti. Keikan jälkeen Toivo tarjoaa kebab-pitsa-burgerin, jollaista ei ole peräkylillä nähtykkään ja sitten ollaan taas tiellä.

(Kuva: Kalle Jokinen)

Ensimmäinen keikka julkisesti kantakuppilan ulkopuolella on vedetty, se oli Iisalmessa ja aiheutti suuria tunteita kaikille ja väkevän kännin osalle (kaikille).

Seuraava suuri koitos ja spektaakkeli on Amarillossa Jyväskylässä perjantaina 19.3.10 klo. 22.00 alkaen. Tuona kauniina ja Amarillon aurinkoisena perjantaina laitetaan taas roikka kiinni autoon ja ajetaan sen yli lähteissä. Auto on lastattu kaikilla vanhoilla soittimilla ja kulahtaneilla ja Nälkäisillä Miehillä.

-T

Kevät on Toivoa täynnä

2010-02-03T01:50:00.000-08:00

Paitsi, että fyysisesti, myös henkisesti saan ravintoa tästä palaavasta auringosta. Fyysisen suuruuteni olen päättänyt lahjoittaa Nepaliin:
http://global.finland.fi/Public/default.aspx?contentid=183616&nodeid=15782&contentlan=1&culture=fi-FI

Henkisen massan lahjoitan teille 19.3 Amarillossa Jyväskylässä. Mukana tuolloin "Nälkäiset miehet".

Kevät tulee ja se syntyy

2010-01-24T23:57:00.000-08:00

Terve vaan kaikille, jotka tänne eksyvät. Nyt on vajaa vuosi kierretty aivan Sutena ja homma alkaa vaikuttaa vieläkin mukavammalta, kuin mitä odotin. Maaliskuussa syntyy uusi nauhoitus kappaleista: "Onnellinen" ja "Sama tyttö". Samaan aikaan starttaa trion matka ympäri Suomen. 19.3 Amarillo Jyväskylä todistaa ensimmäisen Toivo Susi ja Nälkäiset miehet -keikan. Sielä on syytä olla paikalla! Tästä alkaa kiertäminen, jolle ei loppua ole nähtävissä.

Nälkä se on mikä ratintaagge ajaa!

2009-12-22T09:38:00.001-08:00

Musta joulu on jees!

Rocktalo 3V kiertue

2009-11-09T05:28:00.000-08:00

Rocktalo 3V kiertue teki 5.11 visiitin Helsingin On The Rocksissa!

Meno oli tyylikästä ja sitä linjaa se jatkuu koko kiertueen.

12.11 Jyväskylä Night ja siitä sitten tampereen Amarilloon perjantaiksi 13.11. Kouvolassa nähdään vielä Lauantaina.

Tulkaa poikkeamaan, niin puhutaan jotain perkeleen syvällisiä!

Muutama video ilmestyy keikkojen jälkeen osoitteeseen:

http://www.youtube.com/watch?v=obi3VIy1RlE

Tässä vielä tunnelmointia Rocksista.

Kiitos kaikille jotka tulivat paikalle!

Toivo Susi kuittaa.

2009-05-26T05:35:00.000-07:00

Nyt se on sitten käsissä! Ja huomaa, se on reunoiltaan rypistynyt!

Mun single on tässä ja sen voi kuunnella joko keikalla, tai omassa tilassa.

-Toivo Susi

2008 Kotona taas

2009-05-06T07:43:00.001-07:00

14. heinäkuuta 2008

Taas kotona

Noin, reissu on sitten tehty ja kotona ollaan. Tunnelmat ovat mitä kummallisimmat, johtuen kaikesta mitä meille tapahtui. Nousimme siis bussiin maanantaiaamuna kello 06.15 ja matkustimme Pyhäjärvelle. Tämän jälkeen sattui ja tapahtui vaikka mitä, siitä lisää pian oikoluennasta tulevasta päiväkirjastamme. Otimme myös kuvia, jotka saamme tänhne jonkin ajan kuluttua.

Kiitos teille kaikille keiden kanssa meillä oli ilo viettää aikaa, te teitte tästä kokemuksen. Suuri kiitos nyt aluksi ainakin Riitalle, erityisesti ystävällisyydestä ja inhimillisyydestä ja ensimmäisen kommentoijan pysti sinne suunnalle. Vielä maailma kantaa päällään aitoja ihmisiä!

Palaan päiväkirjan muodossa viimeistään ensi viikolla.
Siihen asti.

1 kommenttia:

Samistoteles kirjoitti...: Khyllä khyllä!! Kotona ollaan ja nyt on tasan viikko takana mukavuuksien ääressä löhöilyä. Matka oli uskomaton ja sellaiseksi sen tekivät kaikki ne ihmiset joiden kanssa saimme jakaa pienen hetken heinäkuuta. Kiitos minunkin puolesta kaikille jotka auttoivat meitä. Teitte tästä kesästä sellaisen jonka muistan aina. Pian tänne sivuille tulee kuvat matkastamme. Kuvat antavat pienen maistiaisen kokemuksistamme, mutta paljon uskomattomia käänteitä jää piiloon näiden kuvien taakse.
Ajatus uudesta matkasta on jo laitettu vireille. Matkasta tulee tuplasti pisempi eli sitä pitää jo hiukan suunnitella. Suunnittelu onnistuu ainoastaa Topin autotallissa viskipullon ääressä kylmänä talvi-iltana. Eipä siinä. Palataan asiaan!!!
-Sami; 17. heinäkuuta 2008 7:40

2008 Walkabout suunnittelua

2009-05-06T07:42:00.001-07:00

5. heinäkuuta 2008

UusiWalkabout

Idea oli muhinut päässä jo useamman vuoden, joten oli aika vihdoin päästää se ulos. Nyky elämän mukanaan tuoma elämän helppous on ainakin itsessä aikaansaanut kovan luokan pullamössöittymistä. Jos aamulla ei paista aurinko, kun juo aamun ensimmäistä kuppia hyvin cremoittunutta espressoa, niin päivä on jo auttamatta pilalla. Ympärillämme pyörivät elämää helpottavat laitteet ja palvelut osaltaan lisäävät tätä Nyky mallisen elämän ähkyä.

En tarkoita, että kaikki elämän helpottaminen olisi mitenkään pahasta, mutta homman ideana on antaa meille takaisin se kyky nauttia näistä asioista. Pyrimme hakemaan sitä tunnetta, mikä pitäisi herätä jos pitkän ajan jälkeen pääsee esim. lämpimään suihkuun.

Ratkaisu tähän minkään riittämättömyyteen on siis uusi-Walkabout. Tätä ideaa olemme nyt testaamassa.

Homman idea menee siis lyhykäisyydessään näin. Kasasimme ystäväni Sami Seppäsen kanssa reppuun vain pakollisimman: hammasharja, yhdet vaihtovaatteet, makuupussi, pari purkkia hernekeittoa, intinpakki, kahvia ja näkkileipää ja tietysti kitarat. Tähän tarkoitukseen oli jo ajoissa talvella varattu viikko aikaa, joka on nyt sitten käsillä. Sanomattakin lienee selvää, että visat ja kännykät jäävät kotiin.

Tällä blogilla on tarjoitus kertoa reissun jälkeen, miten kaikki meni ja ketä me missäkin tapasimme. Yksi kertakäyttökamera toimittaa visuaalisen ilmeen taltiointia. Jatketaan tästä, jos tulemme ehjinä takaisin.

2008 Walkabout

2009-05-06T03:57:00.000-07:00

23. heinäkuuta 2008

Reissun päiväkirja

Tässä meidän kävelymme pääkohdat, niin kuin me ne muistamme.

Maanantai aamu kello 6.00. Seisomme Jyväskylän matkakeskuksella ja tunnelma on mahtava. Ainoat tunnelmaa rasittavat tekijät ovat: tähän aikaan herääminen (normaalisti Toivon nukkumaanmenoaika) ja se pieni tekijä, että me näytämme aivan pultsareilta. Nopeat kiitokset kyydistä bussiasemalle ja autoon odottamaan viikon antia.

Joskus kahdeksan jälkeen hyppäämme pois bussista, tai onnikasta ja tässä vaiheessa ajatus iskee tajuntaan: Olemme noin kahdensadadan kilometrin päässä kotoa ja rahaa meillä on yhteensä 8,20€. Tässä vaiheessa homman peruuttaminen on mahdotonta.

Alamme ripustaa tavaroita olkapäille ja tajuamme, että niitä on liikaa. No, yritettävä on.
Viereinen ABC-huoltoasema saa luvan toimia suolan lainaajana ja viimeisenä sanitaationa ennen tietä. Sami päättää että tästähän oikaistaan huoltoaseman pihaan ja koska Sami sanoo "minä tiedän tämän" ei siinä sitten ole kinaamista. Muutaman sekunnin päästä sami taistelee jalkaansa irti mudasta, onneksi se upposi vain nilkkaa myöten. Tässä vaiheessa alkaa nauru, kuitenkin vain Toivon osalta. Harhautamme lattiaa luuttuavaa siivoojaa kauniilla tervehdyksellä ja silmiin katsomisella ja marssimme vessaan. Kenkäpesun jälkeen poistumme rikospaikalta jalan noin 5-6 kilometriä Pyhäjärven suuntaan.

Seisomme Pyhäsalmikyltillä ja ihmettelemme missä on Pyhäjärvi. Pyhä kuin pyhä ja salmi saa kelvata, joten sinne. Raahustamme kylän läpi ja otamme tauon kaupan nurkalla, kengät kiristetään ja jalkoja lepuutetaan hiukan. Ensimmäiset näkkileivät maistuvat yllättävän hyvältä ja päätämme lurauttaa laulun. Katusoitosta palkaksi saamme juttuseuraa ja muutaman euron. Ukon kanssa turistaan kaikesta musiikkiin liittyvästä ja käy ilmi että tämä mies on muusikko muiden ohessa. Ukon meriitteihin kuuluu mm. kansanopistotason rumputunteja ja esiintyminen eräässä humppabändissä. Lopuksi ukko ajaa vielä teiniviritteisen toyotansa kaupan eteen ja esittelee muutaman kappaleen Elvistä poppikoneistaan, komeita komppeja. Tämän keikan saldo oli 6,70€ joten olemme rahoissamme. Ostamme omenoita nötköttiä ja pari pulloa Olvin välikaljaa matkaan.

Lähdimme kävelemään oikeaan ilmansuuntaan ja otimme oikoreitin soratien kautta. Pääsimme sille tielle, mikä oli paikallisten mukaan vilkkaasti liikennöity! Liftaus ei onnistunut, mutta tiellä meitä kohti käveli pitkä mies vesuria heilutellen. Tilanne oli jossain määrin pelottava, mutta miehen tarkoitus oli kuitenkin vain auttaa. Hän kertoi, että kilometrin päässä olisi hyvä liftauspaikka, joten lähdimme kävelemään. Käveltyämme noin kaksi kilometriä, näimme tienhaaran noin 500m.n päässä.

Ehdimme liftata noin 10 minuuttia ja eteemme pysähtyi hopeinen Mercedes-Benz. Mersustahan ei voi kieltäytyä, joten ei muuta kuin kyytiin. Paikallinen Professori heitti meidät Kiuruvedelle ja setä tarjosi vielä kiertoajelunkin. Jalkauduimme ja suuntasimme paikalliselle pyhälle maalle, kirkon taakse nauttimaan näkkileivät ja keskioluet. Istuimme Pallopajun juurella ja suojasimme takapuolemme kevytpeitteellä liialliselta kosteudelta, joka Samin sanojen mukaan "pyrki absorboitumaan vaatteisiimme kuohkeasta kirkkomaasta".

Tämän kevyen, mutta ah niin maukkaan lounaan jälkeen valitsimme rantareitin, joka sivutti vanhainkodin ja vei meidät pikitien varteen. Jostain syystä tapasimme tiellä toisen unhoon jääneen suuruuden. Tämä mies kertoi menevänsä parhaillaan kauppaan hakemaa hiukan evästä ja olevansa urheilumies sekä mm. hiihtäneensä Veikko Hakulisen kanssa, joka sittemmin jäi auton alle. Tämän antoisan keskustelun jälkeen siirryimme odotusalueelle Iisalmi-kyltin kanssa.

Odotimme kyytiä noin 7-minuuttia, jonka jäkeen eteemme pysähtyi farmarigolf. Tämä auto toi tullessaan erikoisen tapahtumien sarjan. Riitta-niminen hymyileväinen nainen poimi meidät kyytiin ja kertoi olevansa menossa Kuopioon. Riitta kysyi, että haittaisiko meitä jos hän poikkeaisi ottamaan mökiltä lenkkikenkänsä. Meillä oli Samin kanssa vain aikaa ja Riitta lupasi vielä pullakahvit, joten mikäs siinä. Mökillä oli samaan aikaan Riitan sisko miehensä kanssa sekä Riitan Veli. Meille tarjottiin uusiaperunoita, kyljyksiä, makkaraa ja vielä päälle ne pullakahvit. Tämä vieraanvarisuus oli niin yletöntä, että vieläkin mietin oliko kyseessä uni. Soitimme mökin tuvassa muutamia kappaleita joita kaikki kerääntyivät kuuntelemaan ja tunnelma oli äärimmäisen herkkä. Soittajarentuille annettiin vielä lisäkiitoksena vastusteluista huolimatta muutama euro rahaa ja sokeriksi vielä pullot keskiolutta matkaan. Jos tällaista matkaa tekevä voi kohdata jotain vaikuttavampaa, kuin nuo hetket tuvassa, niin se ei enää ole totta. Riitta heitti meidät vielä Iisalmen bussiasemalle, jossa sanoimme näkemiin ja lähdime eteenpäin.

Poikkesimme ostamaan Citymarketista omenoita ja illaksi tölkit paikallista Olvia. Katselimme joen varressa maisemia ja mietimme äskeistä kokemusta mökillä. Iisalmenympärikävely toi meidät Olvin pihaan, mahtava nähtävyys meidänkaltaisillemme kavereille. Kuvassa sami toivoo olevansa humaloissa. Kävelypelillä lähdimme siirtymään kohti leirintäaluetta, jonne oli matkaa sellainen seitsemän kilometriä. Istuimme taukoilemassa puistonpenkillä, kun tapasimme Siskon ja sen veljen (16v/14v). Mukavat ja järkevän oloiset nuoret kävelivät meidän kanssamme hetken aikaa ja saimme vinkin kokeilla paikallista iltaliftausta. Tässä vaiheessa isot pisteet tälle paikalliselle liftauskulttuurille. Menimme tienvarteen ja naureskelimme, että noinkohan. Muutaman minuutin päästä istuimme mukavasti auton takapenkillä. Nämä nuoret miehet olivat myös soittajamiehiä, vaikkakaan emme saaneet mitään demoa kuulla.

Saimme kuitenkin kyydin leirintään, jossa kiitimme kauniisti ja räpsäisimme kuvan. Menimme leirinnän ranta-alueelle istuskelemaan hetkeksi ja miettimään nukkumismahdollisuuksia. Kartan mukaan vieressä oli Juhani Ahon museo, joka sijaitsi niemessä. Rauhallinen paikka löytyi viimein ja saimme syötyä iltahernekeiton. Painuimme unelle kuusen alle ja ryhdyimme vastaanottamaan seuraavaa koettelemusta, josta emme vielä tienneet mitään.

Yöllä heräsimme molemmat järkyttävään kylmyyteen (Suomen kesä, 4astetta). Vedimme kaikki vaatteet päällemme ja yritimme tutista vielä muutaman tunnin.

Hyvin valvotun yön jälkeen kamat kasaan ja väsyneenä ja kylmissään eteenpäin, se oli aamun henki. Menimme leirintäalueelle ja suoraa suihkuun, harvoin on kuuma vesi ollut niin mukavaa. Suihkun ja siistiytymisen jälkeen paistoimme nötköttiä ja söimme näkkileipää, puolet ihmisyydestä palasi. Seitsemän kilometrin siirtymä kohti keskustaa ei tuntunut enää edes matkalta. Aurinko paistoi ja mieli oli korkealla. Poikkesimme jonkun Prisman pihassa hiukan katusoittamassa ja ennen kappaleen loppua virkaintoinen, mutta muuten masentuneen oloinen naisvartija tuli mutisemaan jotain. No, yhtä kaikki saimme tuon vajaan kappaleen aikana 12€. Yritimme soittaa vielä seuraavan kaupan edessä, mutta tieto vaarallisista rikollisista oli kantautunut walkietalkiella jo tänne asti. Iisalmen ytimessä soittelimme muutaman kappaleen torikahvilassa. Kahvilan isäntä tarjosi meille tuoreet munkit ja parit kahvit ja tässä vaiheessa munkki kyllä maistui.

Yritimme löytää sopivaa terassia jossa soittaa ja tienata mahdollisesti hiukan juomaa tai rahaa. Minkäänlaista terassia ei löytynyt, koska eihän Iisalmessa ole kuin jonkin verran yli 20000 ihmistä. Yksi kahvittelupaikka löytyi ja sen terassilla istui seurue koirineen. Juttelimme hetken niitä näitä ja nämä mukavat ihmiset tarjosivat meille kyytiä Lapinlahdelle. Tämä olisi vasta puolessa matkassa Kuopioon, mutta ei meillä ollut muutakaan suunnitelmaa.

Muutaman hetken kuluttua istuimme auton takapenkillä koiranpennut sylissä. Lapinlahdella kävimme oppaidemme kanssa katsastamass Raija Weisenbergin Ateljeen. Meidät vietiin parhaalle mahdolliselle jatkoyhteyspaikalle Lapinlahden Nesteelle.

Tällä surullisen kuuluisalla paikalla yritimme kyytiä ainakin kahden tunnin ajan, mutta turhaan. Eräs kylänmies tarjosi meille yösijaa parin kilometrin päästä, lupasi illalliset ja sanoi vielä voivansa soittaa meille huomenna jatkokyydin, koska oli hankkinut juuri puheaikaa. Tämä tarjous oli enemmän kuin jalomielinen, ottaen huomioon tarjoajan taloudellisen tilanteen. Otimme kuitenkin viimeiset rahamme kasalle ja ostimme bussiliput kuopioon.

Olimme päässeet pois Lapinlahden haastavasta tihkusateesta ja istuimme mukavasti linja-auton takatilassa. Kengät pois jalasta ja jalat perässä sijaitsevan moottorin lämmittämän lattian päälle, nyt olo oli kuin herroilla pirssissä. Hiukan ennen Kuopiota sadepilvet väistyivät ja ilta-aurinko alkoi paistaa.

Kuopion ilta ei ollut mitenkään valaiseva kokemus, eräs vanha tuttu ravintolapäällikkö lupasi tarjota oluet, jos poikkeamme sisällä. Pidimme nopean palaverin reissun periaatteista ja houkutuksesta huolimatta jätimme menemättä. Suuntasimme puijolle päin ja teimme pusikkoon pienen tulen, jossa iltahernekeitto lämpesi. Sitten kasasimme laavun ja kävimme unille.

Edellisen yön kokemuksista opimme, että kaikki vaatteet päälle ja vasta sitten makuupussiin. Tämä varotoimi ei auttanut sitten yhtään, yö oli lähes yhtä kylmä ja varmasti vielä kosteampi kuin edellinen. Aamu valkeni korvasäryn saattelemana, varmaa oli, että apteekkiin pitäisi päästä. Kokeilimme vanhankansan "puhalla tupakansavua korvaan" -kikkaa, luulisin että se ei auttanut yhtään. Ilman rahaa, kelakorttia ja matkavakuutuskorttia oli huono hankkia apua, joten ajattelimme hankkia keskustasta hiukan rahaa bussiin ja aamupalaan.

En voi suositella katusoittoa Kuopion torilla kenellekkään. Ainakin kolmesti meidät häädettiin pois, aina toistaan paremmalla syyllä. Kai Kuopiolaiset ovat nähneet kaiken, koska juuri yhtään rahaa emme tehneet. Saimme laukkuumme muutaman kahvilipun. Tämä oli aamupäivän paras tarjous, joten lähdimme navigoimaan.

Puolessa matkassa hoksasimme olevamme menossa ns. uskiskahvilaan, mutta se ei meitä oikeastaan mitenkään häirinnyt. Perillä meidät toivotettiin tervetulleiksi ja mukavan oloiset tytöt kysyivät meiltä hymyillen -Otatteko paahtoleipää ja mehua? Tällainen tarjous meille esitettiin, otimme tämän tarjouksen vastaan ja saimme vielä kahvit ja munkitkin. Mieliala nousi välittömästi verensokerin mukana. Juttelimme Metroseurakunnan kahvilassa muutamia hetkiä ja rupesimme tekemään lähtöä. Eräs paikalla ollut mieshenkilö tarjosi meille autokyytiä sinne minne me olimme menossa. Jonka jälkeen hän kysyi, minne me olimme menossa. Olimme tästäkin aivan äimänä, mutta tämänkin tarjouksen me hyväksyimme. Teimme lähtöä ja tytöt tulivat vielä ulos soittamaan ja laulamaan meille muutaman kappaleen. Tässä paikassa tuntui oikea lähimmäisenrakkaus.

Suonejoen huoltoasemalla tankkasimme Kuopion torin tuotoilla (muistaakseni 3-4€) tämän ystävällisen miehen autoa ja kiitimme matkasta. Suuntasimme paljon odotetulle R-kioskille, jossa meidän pakettimme odotti! R-kioskin edessä Samin ilme oli epäuskoinen, kun sanoin että ei sielä meille mitään pakettia ole ja vetäisin paketin repustani. Hetken jouduin selittämään, että miksi en ollut kertonut mukanani olleesta käteisestä, kun meitä koeteltiin tiellä. Vasta kun juoksin apteekkiin Sami taisi muistaa koko homman idean. Sain särkylääkettä ja sitten suuntasimme miettimään illan majoitusta ja aktiviteetteja.

Varasimme pitkällisten neuvottelujen jälkeen huoneen majatalosta, mutta ilman petivaatteita ja aamupalaa. Näin saimme säästettyä pitkän pennin ja kaikki loppu raha olisi käytettäväksi ruokaan, juomaan ja bussilippuun. Lähdimme tutustumaan kylään ja kierroksen jälkeen istuimme siwan lastauslaiturilla reissubiisiämme rämpytellen.

Alkuillasta katselimme, kun Suonejoen Miss mansikka ja muut tytöt poimivat punaisia kiviä torilla. Sitten kävimme saunassa, joka ei sekään ole ollut aikoihin niin mukavaa. Päätimme saunan jälkeen vielä poiketa paikallisessa keskiolutkuppilassa. Niinpä...

Outo kylä tuo Suonejoki, koska karaokea laulamalla sai ilmaista kaljaa baarissa! Otimme kitarat mukaan ravintolaan ja saimme henkilökunnalta luvan kilauttaa muutaman kappaleen. Muuta ei sitten tarvittukaan. Meiltä tiedusteltiin heti, että miten meitä voi kiittää ja vastasimme, että jos kolehdilla saamme oluet, niin homma on selvä. Kolehdilla saimme loppujenlopuksi useamman ja eräät rakennusalan työmiehet pitivät huolen siitä, että se ei jäänyt siihen. Kun tähän soppaan lisätään vielä yksi vanhempi ukko, joka tykkäsi ostella kossuvichyjä, niin paletti oli selvä. Kun olimme lähdössä nukkumaan päin, niin eräs vanhempi leidi halusi vielä tarjota soittajille ruoat grilliltä. Istuimme siis siinä ravintolan terassilla ja tämä naikkonen kipaisi meille ruoat pöytään, vieläkään en tajua. Maha täynnä, hyvillä mielin ja kummissaan painuimme nukkumaan.

Aamupäivällä kamppeet pakettiin ja paikalliseen pitsapaikkaan säästyneillä rahoilla. Sitten loput rahat matkahuollon tiskille, liput kotiin ja viimeisillä hiluilla kaksi kuppia kahvia, tottakai tinkasimme. Asemalla täydentelimme päiväkirjan tietoja, jotta mitään olennaista ei jäisi kertomatta. Siltikään kukaan ei pelkkien näiden sanojen ja kuvien kautta voi mitenkään tajuta miten hieno kokemus tämä reissu oli!

Ensi kesänä homma tulee olemaan ainakin viikon mittainen, jos kykenemme töistämme irrottautumaan, niin sitten pidempi.

Pysykää kuulolla, ensi kesänä nähdään!

Tässä vielä reissubiisimme ensiesitys.

1 kommenttia:

teamwork kirjoitti...: Aitoa reissumiesromantiikka, vähällä sitä tulee toimeen kun on soittimet ja oikea asenne mukana. Hyvä jätkät! Seuraavaksi vain ulkomaille jatkaa kiertuetta, niin kielitaitokin vielä kohenee ja mennään enemmän kehonkielellä. :D

T :Jake

Palataan! Valoa ja Voimaa!; 19. lokakuuta 2008 14:48

4 kommenttia:

Samistoteles kirjoitti...: Kirjoittaja on poistanut tämän tekstin.; 5. heinäkuuta 2008 23:16
Samistoteles kirjoitti...: Jep. Nyt on kamat pakattu. Paljon aikaa kului siihen että mietti mitä oikeast tarvitsee. Kyytiä sai monet tavarat joita tulen todennäköisesti kaipaamaan jo huomisiltana. Reissun ideana onkin mukavuuksien hylkääminen, joten oikeillä jäljillä ollaan. Itselläkin on vahvasti tuota pullamössöittymistä ilmennyt ja nyt on aika palata perusasioiden äärelle. On tullut vietettyä selvästi liikaa aikaa sisällä toimistotyössä, kaikki pienetkin matkan on tullut liikuttua autolla, ja lähes joka päivä on tullut syötyä ulkona epäterveellistä joskin herkullista ruokaa. Nyt tapahtuu viikon irtiotto tuohon elintapaan.

Kantamuksista tulee kaikesta huolimatta melko suuret. Ison osan vie pakolliseksi matkatavaraksi todettu kitara. Painoa ei kerry paljon, mutta kantamusten koko on massiivinen.

Edessä on viimeinen yö paksulla runkopatjalla ihanan naisen vieressä. Bussi suuntaa huomisaamuna kuudelta pohjoiseen Pyhäjärvelle, josta jatkamme matkaa jalan itään. Tuossa vaiheessa kassassamme on alle 20€ rahaa ja eläminen pitää hoitaa katusoittamisella ja luonnon antimilla. Olemme ikäänkuin aarteenmetsästyksessä sillä Suonenjoella meitä odottaa aarre joka pitää sisällään hieman mukavuuksia. Matkaa on taitettava kuitenkin monta sataa kilometria, jotta pääsemme tuohon käsiksi. Pekkapouta valehteli että on tulossa kylmä viikko. Ei voi pitää paikkaansa.

Olemme valmiita siis. Katotaan miten äijien kävi viikon kuluttua.
-Sami Seppänen; 5. heinäkuuta 2008 23:19
Riitta kirjoitti...: Kirjoittaja on poistanut tämän tekstin.; 10. heinäkuuta 2008 11:41
Riitta kirjoitti...: Moi Toivo ja Sami! Meinasin jo luopua kommentoinnista. Tekniikka ei saa minulta arvoistaan huomiota, onneksi tyttäreni auttoi.On jo torstai ilta ja te olette monta kokemusta rikkaampia. Sain itse kulkea hetken kanssanne taipaleenne alussa. Upea kokemus!Musiikkinne soi suoraan sydämestä meidän mökin tuvassa. Teidän vahva terve itsetunto antaa mahdollisuuden kohdata ihmiset sellaisin kuin ovat. Odotan innolla matkanne "tarinaa".t. Riitta väliltä Kiuruvesi-Iisalmi; 10. heinäkuuta 2008 11:49